Kustakin taistelulajista, puolustus, hyökkäys ja viivytys oli oma karttaharjoituksensa. Koska ulkopoliittisista syistä ei voitu harjoituksia suunnitella maamme luonnollisten rajojen mukaan, luotiin opetuskäyttöön fiktiivinen Rannikko-Suomen sotilaslääni. Koska kaikki 1980-luvun taktiikan harjoitukset olivat rakennettu kyseiseen sotilaslääniin, oli seuraavaan harjoitukseen siirtyminen helppoa. Siirryttiin käsittelemään esimerkiksi viivytystilanteesta taemmaksi ryhmittyvän prikaatin puolustusta.

Suunnitelmat tehtiin koululla luokkatyönä työryhmissä. Kukin opiskelija toimi jossakin esikunnan upseerin tehtävässä komentajasta tai esikuntapäälliköstä aselajipäällikköön, toimistopäällikköön tai toimistoupseeriin. Suunnitelmien laatimista edelsi maastontiedustelu tai se tapahtui suunnitelmien teon jälkeen, jolloin voitiin katsoa, oliko “vihreän veran ääressä” tehty järkeviä ratkaisuja.
Kun saman tilanteen ja tehtävän perusteella useampi eri komentajana toiminut kurssilainen teki päätöksensä (ratkaisunsa tehtävän toteuttamiseksi), syntyi joskus hyvinkin erilaisia näkemyksiä joukkojen ryhmittämisestä.

Luokkatarkasteluissa sitten “kiisteltiin”, mikä ratkaisu olisi paras. Sen päätti opettaja(t). Tämä otettiin seuraavan harjoitusvaiheen pohjaksi, jonka perusteella kukin työryhmä (esikunta) laati tarkat suunnitelmat ja niiden perusteella käskyt alajohtoportaille (pataljoonille ja erillisyksiköille).

Yleensä kutakin karttaharjoitusta seurasi lopuksi pelivaihe vähän samaan tapaan kuin sotapelissä. Sillä testattiin suunnitelman toimivuus ja johtajien johtamistaitoa. Tämä vaihe kesti 2-3 vuorokautta. Yön ajaksi toiminta keskeytettiin, mutta työryhmät saivat valmistautumistehtäviä seuraavaan päivään ja pelaajat työstivät uusia tilanteita.